Läheskään kaikkia vitamiineja emme saa ruuasta, ainakaan iäkkäänä. Siksi niitä on hyvä tankata päivittäin. Olemme kaikki tämänkin suhteen yksilöitä ja kerron, mistä minä olen saanut apua hyvinvointiini.
Punaherukat
C-vitamiini tärkeimmästä päästä antioksidantteja, jota otan päivittäin poretablettina 1000–2000 mg. C-vitamiini kannattaa ottaa pieninä annoksina pitkin päivää, koska ylimääräinen C-vitamiini poistuu nopeasti virtsan mukana. Suosittelisin päivittäistä 500 mg annosta jokaiselle ja tupakoitsijoille vielä enemmän. Appelsiinin makuinen (Meda Oy) on sopinut parhaiten herkälle vatsalleni. Lasilliseen vettä 500 mg ja hiukan ruokasoodaa, niin ei ärsytä vatsaa, koska C-vitamiini on hapan. Flunssan oireen tai kurkkukivun ilmaantuessa, C-vitamiinia on otettava heti suurina annoksina, niin usein pääsee säikäyksellä ja kivut vetäytyy takaisin. Jos sen ottaa parin tunnin kuluttua ensioireista, peli on menetetty ja sairaus iskee varmasti päälle. C-vitamiinia saa myös suomalaisista marjoista. Mustaherukassa on parhaimman laatuista C-vitamiinia ja muitakin hyviä aineita, mutta harvoin syömme niitä tarpeeksi suuria määriä, jotta välttäisimme C-vitamiinin puutoksen. C-vitamiinia ei ole purkeissa muuta kuin synteettisenä, mutta parempi sekin.
D-vitamiini on nykyisin todettu tärkeäksi, etenkin meillä ikääntyvillä. EU on hyväksynyt yli 10-vuotiaille 100 mikrogrammaa päivässä. Virallisesti lääketiede on todennut, että 250 mikrogrammaa on vielä turvallinen määrä päivässä. Itse otan 200 mikrogrammaa kalaöljyyn imeytettyä D-vitamiinia. Suositellaan, että D-vitamiini pitäisi ottaa öljyjen kanssa, niin se imeytyy paremmin. Viikon etelän matkalla kokovartaloaurinkoa otettaessa päivittäin muutama tunti, saamme varastoitua parin kuukauden D-vitamiinitarpeen. Muutama tunti kokovartaloaurinkoa etelässä, voimme saada 1200 mikrogrammaa D-vitamiinia päivässä ja ei siihen ole kukaan kuollut.
A-vitamiini on tärkeä antioksidantti, joka suojaa ihoamme auringon ultraviolettisäteilyltä ja se saanti on erityisen tärkeä ennen aurinkomatkoja ja suomalaisia aurinkoisia hellepäiviä, oleskellessamme auringossa. Mielestäni hyvä asiantuntija minulle sanoi, että ihosyöpä eli melanooma johtuu A-vitamiinin puutoksesta.
A-vitamiinin esiastetta beetakaroteenia saamme Spirulinasta, makean veden levästä, jossa ei ole jodia. Tästä keho muodostaa A-vitamiinia. Kun syö ennen etelänmatkaa Spirulinaa, rusketus tulee helposti, eikä iho pala niin herkästi. Spirulinassa on paljon (60 %) proteiinia, jota me tarvitsemme lihaksien kunnon ylläpitämiseksi, etenkin ikääntyessämme. Nyt kun monet ovat jättäneet lihan ja viljat pois, on tärkeää saada proteiini jostain muusta. Itse käytän Havaijin Spirulinaa, joka on puhdasta ja luomua. Halvimmillaan se maksaa 0,5 kg pusseissa n. 800 kpl, noin 46 € (Luontaistukku). Spirulina ja C-vitamiini yhdessä nostaa hemoglobiinia parissa viikossa noin 20 g/l, jos hemoglobiini on liian alhainen, esim. naisilla alle 120 g/l. Eli Spirulina on hyvä raudan lähde, eikä mene vatsa sekaisin, kuten rautalääkkeistä. Myös Spirulinassa on B12-vitamiinia ja yli 80 eri ainesosaa. Jos on korkea hemoglobiini, kuten minulla, 165 g/l, ei se enää nosta sitä lisää, koska veressä on jo tarpeeksi rautaa. Proteiinin imeytyminen ja lihaskunnon ylläpito vaatii pientä lihaskuntoutusta, eli päivittäistä liikuntaa. Imettävät äidit ovat todenneet, kun ovat syöneet imetysaikana Spirulinaa, on vauva nukkunut paljon pidempiä yöunia, koska äidin maito on ravitsevampaa ja äiti itsekin saa hyviä aineita imetysaikana. Hampunsiemenet ovat myös hyvä proteiinin lähde.
Jodi on tärkeä kilpirauhashormonin tasapainottaja. Lääketieteen viitearvot ovat liian laajat ja siksi kannattaa hälytyskellojen soida, jos arvot ovat lähellä reuna-aluetta. Useimmat suomalaiset potevat jodin puutetta. Väsymys ja masennus ovat yleisiä oireita kilpirauhasen sairaudesta. Jodia saamme parhaiten merilevärouheesta (Bioteekki), jota myyvät luontaistuotekaupat.
E-vitamiini on myös tärkeä antioksidantti. Lainaan suomentajan Jussi Yli-Panulan tekstiä E-vitamiinin määritelmästä. E-vitamiini on todellisuudessa kahdeksan vitamiinia yhdessä. Neljä tokoferolia ja neljä tokotrienolia. Yhdessä ne muodostavat tärkeimmän tunnetun rasvaliukoisen antioksidantin. Tokotrienolien on osoitettu ehkäisevän myös näön heikkenemistä, jopa parantavan liikalihavuutta. Nämä voimakkaat antioksidantit ahmivat myös vapaita radikaalia, biokemiallisia molekyylejä, jotka liittyvät syöpään ja vanhenemiseen. Ne voivat jopa ylittää aivoveriesteen hoitaakseen tehtävänsä. Tokotrienolia on tärkeä ravinteena vanhenemisen estämiseen, koska ne suojaavat ja pidentävät telomereja, kromosomien päissä olevia hattuja, jotka määräävät kunkin solun biologisen iän. Pidemmät telomerit merkitsevät nuorekkaampaa terveyttä. Lyhyemmät merkitsevät nopeampaa vanhenemista ja suurempaa alttiutta sairauksille ja lyhyemmälle eliniälle. Tokotrienoleja saa lisäämällä niitä ruokavalioon. Ruokalusikallisessa anaattoöljyä on n. 15 mg, palmuöljy 8 mg. Kourallinen cashewpähkinöitä, manteleita tai pistaasipähkinöitä antaa n. 2 mg. All-rac-alpha-tocopherol-acetate tai dl-alpha-tocopherol muotoista E-vitamiinia tulisi välttää. Monesti näkee erilaisissa tuotteissa E-vitamiinia, joka on niissä säilöntäaine.
Magnesium on tärkeä moniin lihasten toimintoihin. Tukevilla ihmisillä harvoin on magnesiumin puutetta, koska magnesium varastoituu lihaksiin ja luihin. Lihaskrampit yleensä johtuvat magnesiumin puutteesta tai lihasten kylmettymisestä. Osteoporoosiin usein on syy magnesiumin puute, joka imeyttää kalsiumin luihin. Jos meillä ei ole juurikaan lihaksia, alkaa elimistömme ottaa magnesiumin luista, haurastuttaen luumme. Jos luissammekaan ei ole enää magnesiumia, voi meidän arvokas koneemme, sydän jäädä rentoutumatta ja elämämme on sitten siinä. Sydänlihas tarvii myös magnesiumia rentoutuakseen joka lyönnin välissä. Iäkkäämpänä magnesiumin tarve on 300–700 mg päivässä. Kalsiumia me suomalaiset emme tarvi, koska saamme sitä liikaa niin, että verisuonetkin ovat kalkkeutuneet, koska kaikki kalkki ei ole imeytynyt mitä suonissamme liikkuu. Itse olen käyttänyt Bioteekin Super MG ja kynnetkin ovat vahvistuneet entisestään.
Omega 3-rasvahapot ovat tärkeitä monille elimillemme. Aivot tarvitsevat rasvoja, koska aivoistamme on 60 % rasvaa ja siitä on 10 % Omega 3-rasvahappoja. Nykyihmiset kärsivät ravintona rasvan puutteesta, syödessään kevyttuotteita ja rasvattomia maitotaloustuotteita. Maitotuotteet eivät ole hyväksi aikuisille ihmisille muutenkaan ja rasvattomana ne ovat jopa haitallisia, koska maidon oma rasva imeyttää kalkin. Lohikaloista saamme Omega 3-rasvahappoja, jos syömme niitä muutaman kerran viikossa, mutta kasvatetuissa kaloissakin on paljon haitallisia antibiootteja, joita on syötetty kaloille niiden sairauksien ehkäisemiseksi. Me ihmisetkin tulemme immuuneiksi antibiooteille paljon kalaa syötyämme. Hormoneista ei juuri paljon puhuta, mitä saatetaan kaloille syöttää? Hyväksi vaihtoehdoksi jää puhdistetut kalaöljyt pullossa tai kapseleina. Ruokaöljyiksi kannattaa ottaa öljy, jossa on mahdollisimman paljon Omega 3-rasvahappoa ja mahdollisimman vähän Omega 6-rasvahappoa. Tietoisesti ei kannata Omega 6-rasvahappoa tankata, kun me suomalaiset saamme sitä 20 kertaa muutenkin liikaa. Valitettavasti kotimainen rypsiöljy ei ole hyvä ihmisravinnoksi. Verenohennuslääkkeiden kanssa ei voi rasvahappoja käyttää, koska ne ohentavat verta lisää. Terveillä ihmisillä rasvahappojen käyttö edistää verisuonien auki pysymistä ja muistitoimintojamme.
Seleeniä tarvitsemme lisää, koska Suomen maaperässä ei ole riittävästi seleeniä. Parapähkinä on hyvin seleenipitoinen. Jo muutaman pähkinän, 3-5 kpl syöminen päivittäin, antaa meille riittävästi seleeniä. Viljat, liha, kananmuna ja siemenet ovat seleenin lähteitä. Seleenin puutos voi vaikuttaa seuraaviin asioihin: kohonnut syöpäriski, sydän- ja verisuonitaudit, korkea verenpaine, impotenssi, hedelmättömyys, harmaakaihi, iho-ongelmat.
Kirjoittaja Erkki Myllyharju tuottaa tähän blogiin ikäihmisten terveyteen liittyviä kirjoituksia.
Kirjoittaja toivoo käsiteltävien asioiden auttavan ihmisiä pysymään terveenä,
paranemaan ja voimaan paremmin.
Kirjoittaja jättää vastuun tietojen soveltamisesta tai tulkinnasta lukijalle.